Uusista yrityksistä

Nyt kun uusia osakeyhtiöitä syntyy kuin sieniä sateella, niin nostetaanpa muutama asia esille osakeyhtiöiden sielunelämästä kirjanpidon ulkopuolelta.

Varat

Osakeyhtiön ja toiminimen varat käyttäytyvät hyvinkin eri tavalla monessa mielessä. Osakeyhtiö on aina oma itsenäinen instanssinsa, jonka varoja on kohdeltava erillisinä kokonaisuuksina kaikesta muusta irrallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun osakeyhtiö velkaantuu, se tekee sen itsenäisesti mutta kun toiminimi velkaantuu, automaattisesti velkaantuu myös toiminimiyrittäjä.

Vastaavasti jos bisnes kukoistaa ja osakeyhtiön varat karttuvat, ne eivät ole automaattisesti yrittäjän tai osakkeenomistajan varoja, joita esimerkiksi yhden miehen yrityksen pääosakas voisi tosta noin vain nostella itselleen omaan käyttöönsä.

Yrittäjä, joka kävelee kassalle ja käärii sieltä rahat taskuunsa ilman vähäisintäkään peittelyä tai omantunnon tuskia, on todennäköisesti henkilöyhtiömuotoisen yrityksen yrittäjä. Hänen verotuksensa on erilainen suhteessa osakeyhtiöön siinä, että osakeyhtiö ja henkilöyhtiö verotetaan eri perusteilla ja erillisinä. Osakeyhtiössä, mikäli yrittäjä marssisi kaivelemaan firman kassalaatikosta seteleitä tukoittain taskuunsa, seurauksena saattaa heilahtaa perässä peitellyn osingon, kavalluksen tai pimeän palkan syytös, mikä ei käytännössä henkilöyhtiössä verotusteknisen laskentaperusteensa lähtökohdista ole edes mahdollista. Eli jos itsehillintä ei riitä siihen, että jättää yhtiön rahat sinne kassalaatikkoon, niin älä perusta osakeyhtiötä.

Tämä on tärkeä kaikille niille, jotka ajattelevat väistävänsä tiettyjä verovastuita lähtemällä osakeyhtiöyrittäjäksi. Vaikka yhtiö olisikin yhden miehen yritys, osakeyhtiö on eri asia kuin sen yrittäjä. Yhden miehen yritys ei voi pitää sisäisiä palavereita itsensä kanssa firman piikkiin, eikä nykyinen tulorekisterikäytäntö anna edes perustetta jättää kertomatta omaan käyttöön nostettuja varoja. Kaikki normaaliin elantomenoon luettavat nostot osakeyhtiöstä ovat näin ollen yrittäjälle joko palkkaa tai osinkoa ja kaikenlaiset muut vaihtoehdot ovat tietyin poikkeuksin lähtökohtaisesti epärehellisiä varansiirtoja yrittäjän ja yhtiön välillä, joista erityisesti verotarkastuksissa tai konkurssitilanteissa saattaa napsahtaa iso kasa ikäviäkin seurauksia.

Nyt kun otetaan käyttöön hieno termi nimeltään varojen jako, niin puhutaan nimenomaan palkasta tai osingosta. Varoja yhtiöstä voi jakaa monella tapaa ja kovin hyvällä ei niitä yrittäjiä katsella, jotka elätyttävät itsensä osakeyhtiön varoista etukäteen. Yrittäjän verotus käyttäytyy kuten kenen tahansa palkansaajan verotus siinä kohdassa, että veroprogressio on ja pysyy, eikä muuksi muutu, vaikka verovapaita kilometrejä yrittäjän mielestä kertyisikin vuodessa se 100.000 km. Yhtiön nimissä oleva ajoneuvo on yrittäjän palkkaa, joka maksetaan yrittäjälle muuna kuin rahana, mutta siitä maksetaan myös verot. Osinkoja ei kannata maksaa vain syystä, että se on muodikasta, sillä ennen kuin osinkopolitiikasta päästään puhumaan, pitää osakeyhtiössä olla sekä varoja, että maksukykyä osinkojen maksamiseen.

Rahoituksella rikkauksiin

Tämä voi tulla monelle osakeyhtiöyrittäjälle yllätyksenä, nimittäin yhtiön rahoittaminen tavalla tai toisella, tarkoittaa myös sitä, että yhtiön johdolla on velvollisuus säilyttää ja palauttaa tuo saatu rahoitus takaisin. Verohallinto voi jopa evätä mm. arvonlisäverovelvollisten rekisteriin pääsyn siitä syystä, että yhtiöön on haettu rahoitus, mutta liiketoimintaa ei ole vielä aloitettu. Tämä siksi, että viranomaisen katsontakannalla tässä on riski tilanteesta, jossa rahoitus käytetään hankintoihin, arvonlisäverot vähennetään ja yhtiö ajetaan tämän jälkeen alas. Yhtiölle palautetut arvonlisäverot eivät luonnollisesti koskaan palaudu näissä tilanteissa takaisin valtiolle suoritettavana arvonlisäverona. Suoritettavaa arvonlisäveroa yhtiö pystyy kerryttämään vain liikevaihtonsa kautta. Oikotietä onneen ei ole.

On eri asia saada rahoitus, yrittää ja epäonnistua, kuin saada rahoitus käyttää se ja olla edes yrittämättä. Siinä mielessä olen muutamien tilintarkastajien kanssa samaa mieltä, että jos yrittäjä ei ole valmis sijoittamaan edes aiemmin vaaditun osakepääoman verran rahaa yhtiöönsä, onko hän silloin tosissaan haluamassa noita rahojaan takaisinkaan? Toisaalta esimerkiksi yhden miehen yrityksenä esimerkiksi bloggaajan tai kirjanpitäjän on järjetöntä laittaa panostuksia työhönsä, jonka tuotot aikoo joka tapauksessa palkkana yhtiöstään pois nostaa. Tästä syystä rahoituksella pitää olla tarkoitus, jatkuvuus ja tuotto-odotus.

Ylivoimaisesti jokaisen yrityksen paras rahoitusmuoto on tulorahoitus. Voitollinen toiminta ei kysy, että paljonko yrittäjä nostaa voitoista palkkaa tai osinkoa, ja verottajakin pysyy tyytyväisenä, kun heille edes jotain makselee.

Arvonlisäveropalautus ei ole rahoitusmuoto. Se on vain signaali joko isoista investoinneista tai tappiollisesta toiminnasta. Pykäliä arvonlisäverolaissa on rapiat 240, joten jokaisen sisäistäminen ottaa varmasti oman aikansa. Mutta olkoon mieltä mitä tahansa, pelottavaa on markkinoida arvonlisäverovelvollisten rekisteriä vähennysoikeudella, sillä vähennykseen liittyy aina myös suoritusvelvollisuus.

Nyt onkin sitten paradoksi, nimittäin kun yrittäjä sijoittaa omaan yhtiöönsä varoja, niiden takaisinmaksu on heikommassa asemassa kuin muiden velkojen takaisinmaksu. Eli jos yrittäjä pistää yhtiöönsä 100.000 euroa rahaa, homma menee puihin, niin yrittäjä lähtee kilometritehtaalle 100.000 euroa köyhempänä. Mutta jos yrittäjä nostaa itselleen 100.000 euroa, yritys kaatuu sen seurauksena niin yrittäjä on mahdollisesti velvollinen palauttamaan tuon 100.000 euroa yritykseensä taikaisin.

Juridiset ajatusvirheet

Otetaan esimerkkinä vaikkapa yrityskauppa. Kirjanpitäjän logiikalla yrityskauppoja lähdetään tekemään siten, että kaivellaan tuloslaskelmat ja taseet esiin, tehdään vähän arvonmääritystä ja tutkitaan verotuksen pykälät, jonka jälkeen sitten naulataan joku passeli verotuksen kestävä hinta. Kun käy samaa asiaa kysymässä juristilta, niin vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä että: ”Kirjanpitäjillä on yleensä varsin vaatimaton näkemys itse bisneksestä, eli kaupan hintahan voi olla myös paljon muutakin kuin mitä kirjanpitäjä esittää.”. Totta kuin konttorirotta.  Firman voi myydä joko eurolla tai miljoonalla, mutta mitä sillä rahalla sitten saa, niin se onkin toinen juttu.

Jokaiselle aloittavalle yrittäjälle olen esittänyt kysymyksen, että mitäs sitten jos homma menee puihin? Vastaus kertoo paljon siitä, miten valmis ihminen on kantamaan riskiä ja miten hyvin hän on hahmottanut myös sen mahdollisuuden, että selvitystilassa yrittäjä menettääkin oikeuden oman yhtiönsä johtamiseen. Luit aivan oikein. Eli sen lisäksi, että osakeyhtiö voidaan poistaa kaupparekisteristä, niin konkurssitilanteissa konkurssiin johtaneita syitä arvioi ulkopuoleinen kuulematta yrittäjää asiassa. Toiminimen kohdalla homma on paketissa parin vuoden hiljaiselolla, osakeyhtiön tapauksessa vastuu seuraa konkurssilain muodossa, jota muuten jostain syystä tulkitaan vielä ankarammin kuin osakeyhtiölakia ikinä.

En toki halua pelotella ketään, mutta muodikkuuden vuoksi yrittäjyys ei kannata. Toisaalta on pakko olla erään yrittäjätutun kanssa samaa mieltä siitä, että sekä autoilussa että yrittäjyydessä pätee sama ohje; -arvokkaimmat neuvot tulevat niiltä, jotka eivät omista autoa tai yritystä. Toki monissa kaduilla jaetuissa neuvoissa voi olla totuuden siemenkin, mutta väärin tulkittuna seuraukset voivat yllättää. Viisauden mukaan, mikä ei ole erikseen kielletty, se on sallittu mutta yritysmaailma on juurikin siinä määrin yhtä eksoottinen kuin suomalainen oikeusjärjestelmä, nimittäin kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Esimerkiksi kivan näköinen sopimusluonnos ei vain toimi kaikissa tapauksissa.

Pelkästään immateriaalioikeuksiin liittyvä tietoisuus on yleisesti ottaen ihmisten keskuudessa täysin ulapalla oleva asia ja kun siihen liitetään vielä osakeyhtiön ja henkilön välinen toisistaan irrallinen suhde, niin ollaankin välillä eksoottisten asioiden äärellä. Pitää pystyä erottamaan yhtiö toisistaan ja hahmottamaan mikä juttu kuuluu kenellekin, ennen kuin voi vetää tulkinnan, miten esimerkiksi nimen tai mallin suoja käyttäytyy missäkin tilanteessa.

Vastuu

Osakeyhtiön perustamisen puolesta puhuu kaksi merkittävää asiaa. Niistä toinen on vastuu ja toinen verotus. Osakeyhtiössä vastuut rajautuvat yhtiöön, kun taas toiminimessä yrittäjä on automaattisesti henkilökohtaisessa vastuussa kaikista liiketoimintaansa liittyvistä vastuista. Tässä mielessä lakiuudistus osakeyhtiön vähimmäispääoman asettamisesta on ollut tervetullut piristysruiske uusien yritysten perustamisessa. Mutta onko asia kuitenkaan noin yksiselitteinen?

Osakeyhtiössä pitää edelleen olla hallitus ja hallituksen vastuisiin on liitetty sellaisia määräyksiä, mitä edes osakeyhtiömuoto ei poista. Hallitus on toimielin, jonka tärkeimmät kolme vastuutehtävää ovat

-Osakeyhtiön voitontuottamistarkoitus

-johdon huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuus

-pääomien pysyvyydestä huolehtiminen

Periaatteita on toki paljon enemmänkin osakeyhtiölaissa määriteltynä, mutta nämä kolme ovat kenties niitä, jotka vaikuttavat hallituksen toimintaa eniten. Kerran vuodessa, kun yhtiön tilinpäätös vahvistetaan, vahvistetaan myös hallituksen vastuuvapaus ja arvioidaan, onko hallitus täyttänyt velvollisuutensa erityisesti näiden periaatteiden pohjalta. Vastuuvapaus ei ole automaatio ja se voidaan jättää jopa myöntämättä. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua ennen omaa etuaan ja tämä todennäköisesti luo haasteita ajattelussa niille, joiden ajatusmaailmassa osakeyhtiön ja yhtiön omistavan yrittäjän lompakot ovat yksi ja sama asia.

Mitäs sitten kun osuu tuulettimeen? Tähän jos alkava yrittäjä ei osaa vastata, niin hän ei ole sisäistänyt normaaliin yritystoimintaan liittyvää riskiä.  Riskitöntä yritystä ei ole olemassakaan ja mikäli etsii käsi ojossa vain osinkolinkona osakeyhtiötä, niin tie on väärä. Osinkolingot löytyvät pörssistä, ei mikroyrityssektorilta.

Vaikeuksien tiellä mitataan luottamuksen arvo. Meillä suomalaisilla on tapana jäädä melankoliaan makaamaan, kun kaikki ei mene aivan taiteen sääntöjen mukaan, mutta se on turhaa. Epäreiluja juttuja sattuu, mutta niistä katkeroituminen on kenties yksi suurimpia virheitä, joihin moni hyväkin bisnes on kaatunut sen lisäksi että tosiasiat kieltäydytään tunnustamasta. Kaikki ihmiset ympärilläsi eivät ole rehellisiä ja tarkkoja jos ollaan niin bisneksessä suurin valehtelija on se, joka väittää vihaavansa valehtelijaa. Pässien kanssa ei kannata käydä hippasille. Helpommalla pääsee, kun vain antaa olla ja jatkaa itse omaan suuntaansa. 

Vastuukysymyksiin liittyy tässä mielessä myös suojautuminen sitä tilannetta vastaan, kun kaikki ei menekään kuten maalaisjärki asian sanoisi. Yksi suojautumisen muoto on suojata omat läheiset hetkeltä, kun tuulettimeen osuu jotain. Se on yrittäjän sääntö numero yksi mikä pitää tehdä, sillä koskaan ei voi tietää, että onko lähimpänä oleva ihminen aidosti luottamuksen arvoinen vai ei. Jopa omasta lapsesta voi kasvaa täysin kylmäverinen tappaja, joten mikä takaa sen, että teininä solmittu avioliitto kestää mahdollisen konkurssiriskin tai toteutuneen konkurssin seuraukset? Toisaalta koskaan ei voi tietää mihin elämä vie ja miten se kohtelee, joten se että suojelee omat läheisensä hutiosumilta, on vain osoitus kunnioituksesta, ei rakkauden puutteesta. Sama pätee ystävyyssuhteisiin. Ihminen tuskin pahemmaksi muuttuu epäonnistumisen kautta, mutta on vain itsestä kiinni, määritteleekö ystävänsä onnistumisten, lompakon vai henkilöpersoonan perusteella. Varallisuuteen liittyy tiettyjä lieveilmiöitä ja sekin on syytä ottaa huomioon vaikka mitään keinoja suojautumiseen ei sillä puolella käytännössä ole. 

Näillä saatesanoilla, ei muuta kuin uutta yritystä perustamaan. Mikäli jokainen yritys aina varmuudella onnistuisi, emme edes puhuisi yrityksistä.

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin