Tilanteiden tunnistaminen
Kirjanpito on kivaa. Valitsette sieltä tilikartasta sen kulun, mistä on kyse. Kuten esimerkiksi puhelinkulu? Eiks jeh.
Mekaanista hommaa
Kirjanpito itsessään on varsin mekaanista hommaa. Sisään tulee lippua ja lappua, on kustannuspaikkaa tai sitten ei. Raportoidaan jotain, eli roiskaistaan asiakkaalle lopputulos käteen ja lasku perään. Mites meni noin niin kuin omasta mielestä?
Meitä on toki yrittäjiä moneen junaan. Voisin kuvitella, että sellaiset jotka pyörittelevät päätyökseen vaikkapa kuopan kaivamista, eivät varsinaisesti ole kovin kiinnostuneita siitä mitä tietokonemaailmassa tapahtuu. Toisaalta taas heillekin on ensiarvoisen tärkeää, että ne puhelinjutut on oikein käsitelty kirjanpidossa, sillä seurauksista vastaa lähes poikkeuksetta ja ensimmäisenä yrittäjä.
Yrittäjän on ihan pakko edes vähän tykätä rahasta. Muuten ei mikään bisnes tule ikinä kannattamaan. Useimmat konkurssit tulevat juurikin tilanteissa, joissa liikevaihdon kehitys ja muodostuminen ei varsinaisesti ole ollut prioriteettilistalla numero yksi. Toisaalta taas monia tuomioita luetaan juuri siksi, että sen liikevaihdon tekeminen on kiinnostanut ihan vähän liikaakin.
Olen vuosikausia kironnut ammatissamme sellaista ilmiötä, että varsinaisen lopputuloksen lukemiseen ei panosteta pätkän vertaa. Se on sellainen kokonaisuus, joka viimekädessä on juurikin dokumentti mistä puhutaan määräävästi sanoin: ”ymmärrä numerot”. No jos se joka niitä numeroita taputtelee tauluun, ei ymmärrä numeroita itsekään, niin miten helkkarissa niitä voi silloin ymmärtää asiakaskaan?
Mekaniikan ja automatiikan kirous tänä päivänä on täsmäälleen juuri se automatiikka. Siihen luotetaan liikaa. Itsevarmuus kostautuu siinä kohdassa, kun automatiikka (ohjelmistosta riippumatta), sanelee sellaisia tekoja tai toimintoja, jotka ovat itsessään suorastaan lainvastaisia. Olen tässä lajissa nähnyt ohjelmiston, joka ei tuota mm. vähennettävistä tai suoritettavista arvonlisäveroista luentakelpoista raporttia, sekä myös sellaista jossa ohjelmisto kyllä tuottaa nuo raportit, mutta netottaa eriä kirjanpitolain vastaisesti. Ammattiani rakastavana ihmisenä, raivostuttaa kun yleinen käsitys automatiikan ehdottomasta oikeellisuudesta tuntuu jyräävän lainsäädännön, mutta oikeastaan kenelläkään muulla asia ei kiinnosta kuin niillä, joille se luottamus kävi turhan kalliiksi.
Näkemys
Näkemys on asia, mitä ei koulussa opeteta. Muistan kyllä omista opiskeluajoistani sen, että joku yksittäinen tilintarkastuksen kurssi siellä käytiin ja vähän tulkittiin tunnuslukuja, mutta kukaan eikä mikään siihen maailman aikaan voinut kuvitellakaan, että miten tärkeäksi nimenomaan tuo oppi alallamme tulisi muodostumaan. Vastuun painavaa taakkaa lisätään kirjanpitäjän harteille koko ajan. Mm. rahanpesusäädökset ja harmaan talouden torjunta vaativat kaikki laajempaakin tilanteiden tunnistamista, kuin mitä pelkkä debet ja kredit oikeasti onkaan.
Toisaalta taas näkemystä tarvitaan ihan riveissä. Kun puhutaan verotuksellisista asioista, niiden kohdalla kirjanpitäjän vastuuta on koko ajan lisätty ja tällä hetkellä se lisäys on tasolla jossa kirjanpitäjä henkilökohtaisesti saattaa joutua edesvastuuseen leväperäisestä kirjanpidosta. Kirjanpidon tositteistossa pitäisi aina ja heti pystyä tunnistamaan tilanne, jossa asiakas on menossa jonkun asian kanssa metsikköön. Pelottavaksi aiheen tekee se, että jos kirjanpitäjä (joko itseriittoisuuden tai itsekeskeisyyden) perusteella pahentaa asetelmia pitämällä jääräpäisesti kiinni omasta näkemyksestään kuuntelematta esimerkiksi tilintarkastusta tai verohallinnon ohjeistusta.
Tilintarkastuksen ohjeistukset ovat kyllä kaikille tuttuja. Ottaa pattiin välillä oikein tosissaan katsella kaikenlaisia muutoksia ja korjauksia, myös sellaisia joissa ei käytännössä pienyrittäjän kannalta ole päätä eikä häntää. Annan pari esimerkkiä. Laki muuttui ja aktivointisäännökset siinä mukana. Tilintarkastus kohdennutti kirjanpidon tuohon lakiin vedoten uusiksi kaksi vuotta taaksepäin. Ihan jees, maksoi pienyrittäjälle sen 10.000 euroa, sillä silloin kun projekti alkoi, kukaan ei kuunaan kuvitellut että siitä tulee sellainen menestys kuin siitä tuli.
Toinen esimerkki, kirjanpitäjä jätti tositteiston käsittelemättä ajallisesti kohdistettuna oikein ja netotti kirjanpidossa vapaasti sekä arvonlisäverosaamiset, että velat. Maksoi yrittäjälle verotarkastuksessa kymmeniä tuhansia euroja.
Näkemys ei synny koulun penkillä. Työnantajaa on helppo vaihtaa, jos tajuaa tehneensä virheen. On myös helppo pestä kätensä sellaisesta asiakkaasta jossa tietää virheen tehdyksi. Sellainen pieni ongelma tässä kuviossa on vain, että jonkun ne virheet on vain korjattava. Tilanne on se, että oppikoulun arvosana tarkoittaa opiskelijalle yleensä sitä, että kurssi meni joko läpi tai sitten ei, mutta tosielämässä joku kantaa virheiden seuraukset vuosikausia. Käytäntö on aivan kerta kaikkiaan välillä hukassa.
Näkemys ei tule tunnissa, kuukaudessa tai edes vuodessakaan. Kova kanta, eli siis asiakkaan kirjanpito, on ihan perhanan huono harjoituskappale tässä lajissa. Siinä ei voi tehdä virheitä. Eihän lentäjäkään saa omassa työssään tehdä virheitä. Miksi silloin kirjanpitäjä saisi? Tämän ohjeen minulle antoi urani alussa eräs vanhempi konkari.
Ilmiöiden tunnistaminen
Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän talouden maailmassa pyörin, sen pelottavampia ilmiöitä olen nähnyt. Olen nähnyt sen, kun yrityskauppoja on ruuvattu uusiksi puhtaasti virheellisen kirjanpidon vuoksi. Olen nähnyt että nuo virheet menevät läpi kirjanpitäjistä, tilintarkastajista ja asiakkaista. Olen nähnyt mitä maksaa, kun niitä korjaillaan.
Laajemmin tilitoimistojen ja kirjanpitäjien vastuuta perätään tällä hetkellä rahanpesulainsäännöksillä, sekä alihankintakuvioiden avaamisella. Tervettä. GDPR säännökset ei sinänsä asiaansa osaavalle tilitoimistolle ole mitään uutta, sillä Suomessa on yli 700 muuta lakia, jotka jyräävät GDPR:n säännökset. Esimerkiksi jos GDPR:n nimissä voisi vaatia, että esimerkiksi pankki unohtaisi asuntolainani, saattaisin olla melko lailla toisenlaisten ongelmien ääressä. Rahapula ajaa yleensä tekemään jotain sellaista mikä ei kestä päivänvaloa ja siihen on aika vähän lakeja ehkäisemässä.
Ilmiöiden tunnistaminen on haastavaa. Pitäisi tuntea asiakas niin perinjuurin, ettei ole tosikaan. Mikään ei estä asiakasta tai alihankkijaa valehtelemasta silmät päästään. Epärehellisistä toimijat ovat saaneet monta konkurssiakin aikaiseksi. Miksi pitää mennä niin pitkälle? Siksi koska useimmissa talousrikoksissa on raskaammat seuraukset kuin väkivaltarikoksissa. Se luo pelkoa joka ilmeisesti rajoittaa asioista tietäviä puhumasta. Talousrikokset taputellaan hiljaisuudessa rahalla, mutta jos jokin peruste johtaakin muihin juridisiin seurauksiin, ollaankin jo siinä määrin syvällä ettei siitä ole paluuta.
Kirjanpitäjän velvollisuus on toimia, kun ilmiö näkyy. Pää pensaaseen periaate on paha tapa sallia aivan kaikki. Jollakulla pitää olla myös rohkeutta lopettaa epärehellinen pelleily, sillä hiljaisuus tekee vain osalliseksi.
Talousrikoksen osuminen kohdalle on järkytys. Todellisuus voi tuntua tuskalliseltakin, mutta harhakuvien poistuminen voi olla myös eheyttävää. Etenkin kun sen tunnistaa ja tulee todistetuksi siitä, että aavistus osui oikeaan. Kun vaakakupissa on oma toimeentulo, ammatti ja työnantajan maine, puhutaan melko vakavasta yhtälöstä. Työntekijänä minä ainakin lähtisin, kuin nappi pompasta. Ja äkkiä.
Jos yhdessä paikassa on päästetty jotain heppoisin perustein läpi, sinne hakeutuvat myös ne jotka haluavatkin hiljaisuuden jatkuvan. Hyväksikäyttö lisääntyy pahimmillaan vuosikausia ja sana leviää. Keskinäinen sopiminen ja syyllisten hakeminen lisääntyy. Korruptio. Kenties jopa hajoita ja hallitse kulttuuri. Aiheutetaan tarkoituksella vahinkoa sille, joka uskalsi pöyhäistä kasaa.
Kirjanpitorikokset, velallisen epärehellisyydet, kuittikauppa, verorikokset, petokset, korruptio, karttellit... melko raskaita juttuja sille kirjanpitäjälle joka niitä näkee. Usein kyse on vain siitä, että on jatkettu liian pitkään kannattamatonta bisnestä, eikä ole ymmärretty ajoissa lopettaa. Tuskaan haetaan ratkaisua voitontavoittelun tai auktoriteetin nimissä sellaisilla keinoilla, jotka eivät sitten kestäkään päivänvaloa.
Vaatii paljon rohkeutta sanoa ei. Vaatii vielä enemmän rohkeutta seistä tuulimyllyä vastassa yksin ja vailla suojaa. Olisi niin paljon helpompaa vain livistää vastuusta ja syyttää muita, mutta mitä se auttaa? Korjaantuiko itse virhe sillä, että löydät syyllisen? Siinäpä ne jyvät akanoista juuri erottuvatkin. Rehellinen katsoo kortit loppuun asti, roisto pakenee ja tekee lisää rikoksia.
Paljon vartijana
Kirjanpitäjä on nykyisin paljon vartijana. Tietämättäänkin jopa. Hyvän kirjanpitäjän tunnistaa siitä, että tämä tunnistaa tilanteita. Olkoon puhelinlasku eli mikä tahansa, kirjanpitäjä ymmärtää kokonaisuuden ja tunnistaa mm. erilaisia verojuridisia tilanteita siitä samasta puhelinlaskusta joka lähetetään varmasti kaikille yrityksille tavalla tai toisella.
Olen joskus verrannut kirjanpitäjän paikkaa poliisi-vartija, suhteeseen. Vartija on usein ensimmäisenä paikalla ja poliisi vasta hetken päästä. Kun ajattelette sitä, miten paljon omat raha-asiat voivat ihmistä stressata, niin ajatelkaapa niitä jotka stressaavat kaikkien muidenkin rahoista. Ei vartijakaan varmasti nauti aina kivusta, kun saa asiakkaalta turpaan tosihommissa, mutta jotain sadistista yhteneväisyyttä hommissamme kyllä kieltämättä on. Talousalalla aseina nyrkkien sijasta on vain maksumuistutukset. Uskokaa huviksenne, että niillä saa aika paljon kiukkua aikaiseksi. Riitaa saa tosin aikaiseksi ihan mistä vain, mutta siitä aihepiiristä joku toinen kerta lisää. Jätetään riitely niille, jotka sitä rakastavat.
Jos hälytyskellot soivat, anna niiden soida. Mikroasiat voivat saada valtavat mittasuhteet, mikäli ne ohitetaan. Jonkun pitää vain uskaltaa sanoa, että nyt riittää. Lopettaa vahingollinen kierre, vaikka oikeusturvamme suojeleekin näiden ihmisten turvallisuutta heikosti. Raha toki kuumentaa tunteita, mutta järjellä ja rakkaudesta lajiin rahaakin saa lisää kun tekee asian eteen pirusti töitä. Eli mitäpä tässä, muuta kuin etsimään niitä näkeviä, kykeneviä kirjanpitäjiä, ja heille sopivia asiakkaita.
Jos on puhtaat jauhot pussissa, yöt nukutaan rauhassa ja päivät yritellään huoletta.
Ystävällisin terveisin
Soili Laakso
yrittäjä
soili.laakso@laptase.fi
Takaisin